Hilkka ja hauva

Olipa kerran pieni robotti-imuri nimeltään Hilkka. Hilkka asui kodikkaassa talossa, jossa lattiat olivat joskus täynnä murusia ja villakoiria. Se oli Hilkan lempipuuhaa — huristella pitkin lattioita ja siivota kaikki siistiksi.

Eräänä päivänä Hilkka tapasi uuden ystävän. Sohvan alta pilkisti pehmolelu-hauva, vähän pölyinen mutta kovin suloinen.

“Vuh! Kuka sinä olet?” kysyi hauva.

“Minä olen Hilkka, siivousrobotti. Entä sinä?” surisi Hilkka iloisesti.

“Minä olen Hauva. Olen vähän eksynyt tänne sohvan alle,” hauva sanoi ujosti.

Hilkka mietti hetken ja sanoi: “Ei hätää, minä voin auttaa! Ja samalla siivoan tämän paikan.”

Niin Hilkka huristi varovasti ympäri sohvaa, keräsi pölyt ja muruset, ja pian Hapsun ympäristö oli taas puhdas ja mukava.

“Kiitos, Hilkka! Täällä on nyt paljon parempi olla,” Hauva ilahtui.

Siitä päivästä lähtien Hilkka ja Hauva olivat erottamattomat ystävykset. Hilkka siivosi taloa, ja Hauva matkusti usein sen kyydissä — pieni pehmohauva ja reipas robotti, yhdessä huristen kohti uusia seikkailuja.

Ja joka ilta, kun työ oli tehty, Hilkka parkkeerasi latausasemalleen ja Hauva käpertyi sen viereen nukkumaan.

Sen pituinen se.