Pörri-pieru

Olipa kerran pieni, näkymätön mutta erittäin tärkeä sankari nimeltä Pörri-Pieru.

Pörri asui pienen Eeron vatsassa. Päivisin se uinui rauhassa, mutta iltaisin, kun Eero oli syönyt herkullista ruokaa – hernekeittoa, omenaa ja ehkä vähän liikaa kaalia – Pörri heräsi eloon.

“Onpa täällä ahdasta!” Pörri mutisi ja venytteli. “Minun täytyy lähteä seikkailulle.”

Pörri tiesi, että hänen tehtävänsä oli tärkeä. Jos hän jäisi vatsaan liian pitkäksi aikaa, Eeroa alkaisi nipistellä ja tuntua kurjalta. Siksi Pörri pakkasi reppunsa (joka oli oikeasti vain ilmakupla) ja lähti matkalle kohti vapautta.

Matka ei ollut helppo. Hän joutui pujottelemaan mutkaisia käytäviä pitkin ja väistelemään vatsan kurinoita.

“Anteeksi, tulen läpi!” Pörri huikkasi, kun maha murahti kovaan ääneen.

Samaan aikaan Eero makasi sängyssään peiton alla.

“Äiti, mun vatsassa tuntuu hassulta,” Eero sanoi.

Äiti hymyili lempeästi. “Se taitaa olla vain pieni pieru, joka haluaa ulos.”

Ja juuri silloin Pörri näki valon! “Jes! Maali häämöttää!” se riemuitsi.

Se otti vauhtia, sulki silmänsä ja… prrrt!

Pörri pääsi vihdoin ulos.

Eero alkoi kikattaa. “Se oli äänekäs!”

“Ja varmasti helpottava,” äiti sanoi nauraen.

Pörri leijaili hetken huoneessa, teki pienen kunniakierroksen ja kuiskasi: “Tehtävä suoritettu.” Sitten se katosi yöhön etsimään uusia seikkailuja.

Eero kääntyi kyljelleen, tunsi olonsa kevyeksi ja mukavaksi, ja pian hän nukahti.

Ja niin Pörri-Pieru todisti jälleen, että joskus pienimmät ja hassuimmatkin asiat voivat olla kaikkein tärkeimpiä.

Hyvää yötä 🌙